Miljoona askelta Santiagoon

Olen nyt ollut katolisen kirkon messussa kolmena iltana peräkkäin. Vaikka messusta ei ymmärräkään kuin sanan sieltä, toisen täältä, on se kokemuksena rauhoittava ja kokoava. 

Päivän aikana tuli laskettua tolpalta tolpalle askelten määrä eli puolen kilometrin askeleet. 675. Se kerrotaan kahdella, niin saadaan kilometrin sisältämät askeleet. Saatu luku kerrotaan 300 eli kilometrimäärällä Leonista Santiagoon. Saadaan arvioitu kokonaisaskelmäärä, joka tulee käveltyä täällä Espanjan pyhiinvaelluksella. Askelia tulee otettua 405 000 eli n. 400 000. Ei pieni määrä, huh? Ja jos ottaa mukaan kevään harjoituskilometrit, voitaneen sanoa, että Miljoona askelta Santiagoon.

Otetut askeleet ovat fyysisesti rankka juttu. Ylimääräistä painoa on n. 20 kg. mukana rinkan muodossa. Jalat, erityisesti pohkeet ovat kovilla ja rakot ovat väistämätön juttu pyhiinvaelluksella.

Olen aina jaksaessani lukenut jotain. Viime päivinä olen keskittynyt vain yhteen teokseen, Jesuiittapappi Anthony de Mellon luentojen pohjalta tehtyyn kirjaan nimeltä "Havahtuminen". Tämän kirjan kautta minulle on avautunut helmenä sanokaamme sitä nyt vaikka sisäiseksi pöljyydeksi. Ja että en ole yksin pöljyydessäni, vaan koko ihmiskunta jakaa tämän pöljyyden. Siinä naamiot karisee, kun oivaltaa ihmisen olevan vain -ihminen. Minä en ole sen kummempi kuin muut ja vice versa.

Muutama ihana sitaatti de Mellolta:

• "Kirjoitan vielä joskus kirjan, jonka nimi on Minä olen pöljä, sinä olet pöljä. Vapauttavinta ja ihaninta koko maailmassa on tunnustaa avoimesti, että on pöljä. Kun ihmiset sanovat:"Olet väärässä." Vastaan:"Mitä muuta pöljältä voi odottaa?"
• "Aidossa yhteisössä ei ole kerjuumaljoja. Siellä ei ole roikkumista, ahdistusta, pelkoa, moraalista krapulaa, omistushalua, vaatimuksia."

de Mello viljelee myös huumoria paljon opetuksessaan. Seuraavassa suosikkini:
Lontoossa eräs kulkuri on etsiytymässä yöpuulle. Hän on saanut tuskin leipäpalasta syödäkseen. Hän saapuu Thamesin rantapenkereelle. Sataa tihuttaa ja hän kääriytyy vanhaan virttyneeseen takkiinsa. Hän on juuri nukahtamaisillaan, kun viereen pysähtyy kuljettajan ajama Rolls-Royce. Autosta astuu kaunis, nuori nainen, joka sanoo hänelle.
- Miesparka, aiotteko viettää yön tässä rannalla?
- Aion, vastaa kulkuri.
- En salli sitä. Tulette minun luokseni, vietätte siellä mukavan yön ja saatte hyvän päivällisen. Hän vaatii kulkuria nousemaan autoon. He ajavat Lontoon ulkopuolelle puiston keskellä olevaan loisteliaaseen kartanoon. Lakeija otta heidät vastaan ja nainen sanoo hänelle.
- James, huolehtikaa siitä, että hänet viedään palvelijoiden puolelle ja että häntä kohdellaan hyvin.
James tekee näin. Nuori nainen riisuutuu ja on menemässä vuoteeseen, kun muistaa äkkiä yövieraansa. Niinpä hän vetäisee jotain ylleen. ja tassuttelee palvelijoiden puolelle johtavaan käytävään. Hän näkee valojuovan lankeavan sen huoneen oven alta, johon kulkuri on majoitettu. Hän koputtaa kevyesti oveen, avaa sen ja havaitse miehen olevan valveilla. Hän sanoo:
- Mikä hätänä, hyvä mies? Eikö päivällinen ollut hyvä?
- Neiti hyvä, en ole eläissäni saanut yhtä hyvää ateriaa.
- Onko teillä tarpeeksi lämmin?
- On, vuode on ihanan lämmin.
- Ehkäpä tarvitsette hiukan seuraa. Siirtykää hiukan. Ja hän tulee lähemmäs kulkuria, joka siirtyy hiukan ja putoaa suoraan Thamesiin.
Hah! Ette odottaneet tällaista loppua. Sellaista on valaistuminen... (sanoo de Mello)

Eiköhän siinä ollut tarpeeksi tälle illalle. Klo on 22.20. ja istun samassa kulmakahvilassa samalla kulmapöydällä, jonka näette tällä samalla nettisivulla (kuvat ylhäällä). Hyvää yötä.

Mip-terveisin
Lauri Frosti

Tänään syötyjä eväitä eilen ostamassa. 

Matkakumppaneita tauolla.