Viittä vaille valmista

(Ilmestynyt Kouvolan Sanomissa 22.6.2001)

Kaikkien juhannusjuhlijoiden riemuksi paljastan, mikä laulu on soinut mielessäni kymmenet kilometrit el caminolla. "Sinivuorten yö, siellä uuras työ, se on päättynyt. Se on juhla nyt. Tralalallallaa helikellot soi. Tulla tonttuset voi ilomielin." Tuttu joululaulu sopii keskikesän kävelyretkeemme kuin nenä päähän.

Polku ja kasvustoa - kuin holvikäytävä.

Torstaina päivällä saavuimme Euroopan pyhiinvaelluskeskukseen, jossa luovutimme Valkealan kotiseutuviirin pöytästandaarin. Siellä se on näytillä merkkinä siitä, että Suomessa sijaitsee "kunnon kunta - Valkeala". Kolmensadan kilometrin kokemuksella ehdotan, että viiristä tehtäisiin repussa kannettava kevyt retkimalli, josta jätettäisiin pois painava marmorijalusta. Pyhiinvaelluskeskuksen yhteydessä sijaitsee samalla valtaisa 800 yösijan refugio, mutta me tavoittelemme yösijaa pappisseminaarista Santiago de Compostelassa. Maalikylä näkyy jo eteemme. Helikellot eivät aivan kuulu ylös Monte del Gozo -vuorelle.

Uuras työ sinisillä vuorilla on viittä vaille valmis. Sain tälle rankahkolle 300 kilometrin marssille yllättävän hyvän ohjeen kuuntelemalla erästä luutnanttia Vekaranjärvellä. Hän kertoi mitä tehdä silloin, kun jalat eivät enää kestä kulkea. Silloin kävellään vain lisää.

Tiukoilla vuoristo-osuuksilla vasen lonkkani äityi epämiellyttävän kipeäksi. Arvelin jo lähettäväni jalan postitse odottelemaan Compostelaan, sillä askeltaminen tuntui rankalta 15-kiloinen reppu selässä. Luutnantti oli oikeassa, koska 50 kilometriä myöhemmin kipu oli tyystin poissa. Kerron tämän lohdutuksen sanoina vaikka niille nuorille miehille, jotka taas heinäkuussa menevät inttiin riutumaan reppunsa alle. Kyllä se siitä - marssimalla lisää.

Vielä 5 km jäljellä, jaksaa, jaksaa!

Meillä on jäljellä enää viisi kilometriä. Jostakin syystä homma on tuntunut juhlalta viimeiset 30 kilometriä. Ehkä Laurin ja minun pitäisi paremminkin murehtia kahden iloisen opettajan vapaaehtoisen kesälomahauskan uhkaavaa loppua. Mutta ei minua harmita.

Mip-terveisin
Jari Papinoja

Vielä 14 000 askelta perille.

Siellä, siellä se on: Santiago de Comopostela!