Viides vaelluspäivä
Vaeltaja matkalla Santiago de Compostelaan.

Pää pilvissä
(Ilmestynyt Kouvolan Sanomissa 12.6.2001)
Olemme edenneet keski-iän kriisireissullamme Espanjassa Ponferradaan asti. Tätä kirjoitettaessa on maanantai-iltapäivä ja 100. kilometri vaelluksesta paukkui juuri rikki. Pari viimeistä vuorokautta ovat olleet yhtä ylä- ja alamäkeä, vuoristossa kun kerran olemme olleet. Uni on siksi ollut syvää ja pehkuihin on menty ajoissa, kun herätys tuppaa muutoinkin olemaan kuuden tietämissä jatkuvasti. Varhaisimmat vaeltajat lähtivät tänä aamuna jo neljältä liikkeelle.
Kävelysauvat ovat oikeasti hyvä vaeltamisen apuväline. Olkapäät eivät puudu ihan heti rinkan painosta, kun niskan seudun lihakset toimivat ja veri kiertää. Samalla kädet ottavat osansa liikkumisen aiheuttamasta rasituksesta, niin että koko paino ei ole vain jalkojen päällä ja varassa. Askel on myös varmempi paikoissa, joissa jalka voisi rinteessä livetä ja taittua. Pyhiinvaeltajan kun ei ole hyvä matkallansa langeta.
Olemme päässeet pikkuhiljaa osallisiksi pyhän vaelluksemme sosiaalisesta annista. Paikalliset ihmiset ovat kovin ystävällisiä ja huutelevat "Buen Caminoa" eli Hyvää Tietä pitkin matkaa. Olemme tutustuneet muutamaan muuhun vaeltajaan ja ylipäänsä kaikilla tuntuu olevan sellainen kiva "me-henki" päällä. Erityisesti erään brittijärjestön kunnostama refugio vuoristokylässä oli huippukokemus. Vaeltajia vastaanottavat tyylikkäät vanhat herrasmiehet hoitivat tehtäväänsä runsaan huumorin ja aidon välittämisen hengessä.
Matka alkaa vaikuttaa myös vaeltajan sielunmaisemaan. Tämän prosessin kuvaaminen näin tekstissä onkin hiukan mutkikkaampi juttu, kun mielessä pyörivät asiat ovat kovin henkilökohtaisia. Sen verran voin kotiväelle kuitenkin jo luvata, ettei tarvitse pelätä isin ja aviopuolison jäämistä Espanjaan johonkin luostariin munkiksi. Päinvastoin on jo kovin ikävä omia rakkaita. Vaikka täällä on ihan hyvä olla, niin tosi kuin vesi: "Muissa hyvä, kotona paras".
MIP-veljeskunnan puolesta sanat sommitteli
Lauri Frosti

Matkaa on tehty yhteensä 100 kilometriä ja tänään etenimme El Acebosta Ponferradaan!

