Pyhiinvaellusta opettelemassa

(Juttu ilmestyi Kouvolan Sanomissa 10.6.2001)

Olemme saaneet kokea kävelemisen ihanuuden. Nyt takanamme on yhteensä 48 kilometriä tienvarressa taivaltamista sekä oikealta pyhiinvaellustieltä tuntuvaa kivipolkua yli kolmen kukkulan. Saavuimme perjantai-iltapäivällä lopen uupuneina Astorgan kaupunkiin 26 kilometrin päivämatkan jälkeen. Tuntui suorastaan ylelliseltä, kun refugion vastaanotossa maallikkoveli auttoi rinkan selästämme. Maallikkoveljet kantoivat matkapakaasimme vielä meitä varten varatun pedin viereen. Tuntui siltä, että kirkko pitää huolta pyhiinvaeltajista.

Aamulla kello viiden herätyksemme oli ollut niin aikainen, että kahvilaan suunnittelemamme aamupalavierailu onnistui vasta kolme tuntia myöhemmin. Meinasi ruveta harmittamaan. Kuten sekin, että sateisen harmaalle vaelluspäivälle varaamamme vesiannos loppui auringonpaahteiselle mäenrinteelle. Mäkeä seuranneella tasangolla tuli mieleen kaikki pilapiirrokset veden perään vaappuvista erämaan taivaltajista. Tasapainotimme nesteen tarpeemme San Juston laidalla sijaitsevassa kapakassa. No onneksi Espanjassa voi mennä juomaravintolaan ja tilata kirkkain silmin puolitoista litraa vettä mieheen. Tulevalle taipaleelle olemme viisaampia. Meillä on varattuna vettä ja patonkia aamupalaksi ja alkutaipaleelle.

Samaisessa kapakassa mutustivat croissantejaan muutama muukin matkan varrella ulkonäöltä tutuksi tullut pyhiinvaeltaja. Iloisimmin meitä tervehti eräs italialaisrouva, joka otti kuvan tähän juttuumme. Hän kyseli olimmeko tyytyväisiä hänen ottamaansa digikuvaan. Tyytyväisiä olimme.

Arvelimme etukäteen, että suurinta hilpeyttä pyhiinvaelluksellamme herättää kävelysauvamme. Astorgassa havaitsimme usealla pyhiinvaeltajalla aidon pyhiinvaeltajan sauvan, jollaisen meille esitteli myös paikallisen refugion maallikkoveli. Kahdesta sauvasta oli kuitenkin sanoin kuvaamatonta hyötyä viimeistään siinä vaiheessa, kun sisälle kaupunkiin pyhiinvaeltajia ohjaavat keltaiset nuolet osoittivat katua, jonka korkeudeksi viereiseen muuriin oli merkitty 22 prosenttia. Ainakin allekirjoittaneella mäki hoitui lähes pelkillä käsivoimilla. Iloisia olalle taputteluja on saanut ennen kaikkea Lauri, kun muut "perinteiset" pyhiinvaeltajat huomaavat hänen päivittävän kotisivuja matkan varren kahvilassa. Paikallisilla ihmisillä on tapana toivottaa meille rinkkaselkäisille vaeltajille hyvää tietä - buen camino. Sellaiselta tämä on kaikesta opettelusta huolimatta tuntunut meistä pyhiinvaeltajista.

Sanat juttuun sovitti MIPn puolesta
Jari Papinoja

Kuva: Risti ja taustalla Astorga