Seitsemäs vaelluspäivä

Aamun muutama kilometri käveltiin näin.

Tänään on ollut merkittävä vaelluspäivä parissakin mielessä: Olemme ensinnäkin kilometreissä mitattuna matkamme puolivälissä. Toiseksi ilmeisesti rankin nousu koko hommassa on nyt takana. Meiltä meni muutamana kilometrin matkaan kolme tuntia. Se oli uskomatonta. Jyrkkää nousua, joka ei tuntunut päättyvän koskaan. Välillä oli vitsit vähissä. Sairaan rankkaa.

Vielä kerran: rankkaa!

Maalaismaisemaa.

Vietimme yön 1300 metrin korkeudessa. Tulimme sellaiseen saumaan, että Lauri ehti saada refugiosta runkopatjasänkypaikan, kun taas Jarille tarjottiin ohutta retkipatjaa kovalla lattialla. Jari kokeili ja totesi että kiitos ei. Hän etsi pensionen ja näin hänkin nukkui yönsä soveliaasti, joskin hinnakkaasti.

Lukuun ottamatta rankkaa nousua ja onkelmia yöpymisen suhteen oli päivä kaunis ja antoisa. Vuoristokylä, jossa majapaikka pidimme, oli idyllinen. Saimme tietää, että O Cebreiro on alun perin kelttiläinen, 2000 vuotta vanha kylä, josta löytyy pallozas-nimisiä alkuperäisrakennuksia (Kuva alla).