Tulilientä baski-isännän seurassa.

Jari teki oheisen jutun Kouvolan Sanomiin (ilmestyi 18.6.)

Lauri ja allekirjoittanut kävelimme sunnuntai-iltapäivällä Palas do Rein kaupunkiin. Alun 300 kilometristä on jäljellä 65 kilometriä Santiago de Compostelaan. Nyt kilometrit rullaavat kuin käytetyn auton matkamittarissa kohti pienempiä lukemia.

Kävelymatkan aikana näimme Leonin provinssissa "solo Leon" ja "pais Leon autonomia" ilmauksia satunnaisissa opastekilvissä. Tekstit viittasivat siihen, että kuljimme tuolloin baskialueella. Pyhiinvaeltajiin, jotka pääosin ovat katolisia, alueen ihmiset suhtautuvat kuitenkin hyvin ystävällisesti.

Myöhemmin Lugon provinssissa saimme kokea yhden maattoman kansan perinteistä. Triacastelan majapaikkamme isäntä oli kansallisuudestaan ylpeä baski. Kuultuaan, että emme ole katolisia, hän kutsui meidät perinnetapahtumaan. Vääntäydyimme siis iltakymmeneksi ylös punkasta juomaan kupillisen tulilientä. Iltamukilliselle kokoontui yhteensä kaksitoista miestä, ei naisia.

Juoma oli oikeasti tulilientä, jonka Bilbaosta kotoisin oleva isäntämme valmisti appelsiinin ja sitruunan kuorista, kokonaisista kahvinpavuista, sokerista ja pullollisesta viinaa. Kahden kynttilän hämyssä isäntä sytytti alkoholin palamaan ja auttoi kauhalla liekkiä roihuamaan sinisenä. Samalla hän kertoili espanjantaitoisille jotakin, mitä me emme ymmärtäneet.

Liekkien sammuttua saimme pienen kupillisen hyvänmakuista juomaa. Isäntä kysyi meiltä kohteliaasti, onko Suomessa vastaavaa perinnettä. Vastasimme hänelle suomeksi, että meidän on vaikea kuvitella suomalaisten miesten kerääntyvän yhteen polttamaan pullollisen Koskenkorvaa. Saksaksi vastasimme hänelle hiukan toisin.

Mip-terveisin
Jari Papinoja

Aamupala matkan varrelta

Uusia ystäviä

Pyhiinvaeltajat levolla