Matkaa on tehty kaiken kaikkiaan 123 kilometriä ja saavuimme Villafranca del Bierzoon. Yllä refugio, jossa vietimme yötä.

Seudulla oli myös komia linna, "kasteljooni". 

Ranskalaisella tiellä

(Ilmestynyt Kouvolan Sanomissa 14.6.2001)

Etenimme tiistaina Villafranca del Bierzoon. Takana on 123 kilometriä ranskalaiseksi tieksi kutsuttua pyhiinvaellusreittiä Santiago de Compostelaan. Tien alkulähteen aavistaa myös siitä, että majapaikoissa kuulee eniten ranskankieltä.

Emme silti ole ainoat suomalaiset el Caminolla. Meistä yhden päivämatkan edellä kulkee ainakin neljä suomalaista. Näimme heidän vieraskirjamerkintänsä Villafrancan refugiossa.

Lähes kaikki kohtaamamme pyhiinvaeltajat ovat aloittaneet jalkapatikkansa Ranskasta. He hymyilevät meille hyväntahtoisesti, kun kerromme, että olemme lähteneet Leonista, mutta emme halua olla erossa vaimoistamme ja pojistamme kahta viikkoa pitempään.

Mutta ovatko reitin alusta asti vaeltaneet kovaääniset gallialaiset sen parempia pyhiinvaeltajia kuin minä tai Lauri? Ponteferradan refugion vapaaehtoistyöntekijä kertoi, että kun seurakunta pitää messun viereisessä kirkossa vain joka kymmenes pyhiinvaeltaja osallistuu siihen. Refugion hoitajan mukaan maallisin motiivi pyhiinvaellukselle oli entisellä Yhdysvaltojen armeijan upseerilla, joka tahtoi laihtua. Me puolestamme tapasimme Astorgassa kaksi hihittelevää tanskalaistyttöä, jotka viikkoa aikaisemmin olivat päättäneet lähteä el Caminolle Leonista Santiago de Compostelaan. He vaeltavat varmuuden vuoksi linja-auton kyydillä.

Olivat motiivit ihmisillä mitkä tahansa, niin ainakin ne pyhiinvaeltajat, jotka jalat teipattuina ähkivät kanssamme 27 kilometrin matkan vuorenrinnettä ylös O Cebreiroon, ovat matkalla jostakin suuresta syystä.

Mip-terveisin
Jari Papinoja