Kahdeksas vaelluspäivä

Päivä oli erilainen kuin odotimme eli luonnollisesti rankempi. Kun olimme eilen "huiputtaneet" eli nousseet luulemaamme korkeimpaan kohtaan ja odotimme elämän olevan tästä edespäin pelkkää alamäkeä, niin eipä vaineskaa: Aluksi meni pari tuntia lievää ylänousua vesisateessa ja lopuksi tiukka, hurja ponnistus sinne reilun 1300 metrin korkeuteen. Nousimme siis muutama sata metriä vielä, argh. Meinasi hymy hyytyä.

Vasta tämän jälkeen aloimme laskeutumaan ja sekin oli hurjan rankkaa. Pohkeet olivat kovilla ja Lauria haittasi sekin, että vasemman jalan pikkuvarvas oli tulehtunut parin viime päivän aikana, oli vuotanut visvaa (yäk) aamulla ja oli siten armottoman kipeä. Onneksi neuvokas MiP-mies keksi ratkaisun: toiseen jalkaan sandaali (ei purista pikkuvarvasta) ja toisessa tukeva lenkkari. Antibioottivoidetta rutkasti varpaaseen ja eiku menoksi.

Päivän lopuksi (kuten kuvassa näkyy) sielunhoitoa lukemalla hyvää kirjaa.

Mip-terveisin
Lauri Frosti

Albergue privado Aitzenea Triacastelassa (baskinkielellä kivitalo). Alla sisäkuva.